Sisustaminen ei ole köyhän puuhaa
Asuminen Suomessa ja varsinkin Helsingissä on kallista lystiä. Näin uuden asunnon hankkineena ja vanhan myyneenä sen tietää. Mutta eipä näytä olevan sisustaminenkaan mikään halpa harrastus. Pyörittiin eilen Helsingin keskustan sisustusliikkeitä imemässä vaikutteita ja etsimässä löytöjä. No, löytöjä löytyi erityisesti hintalapuista.
Huvittavin liike on ehdottomasti kaikkien mauttomuuksien pesä Stanza. Suoraan sanottuna täyttä paskaa uskomattomilla hinnoilla. Liike yrittää olla jotenkin trendikäs ja designea kauppaava, mutta paljastuu täysiä latteuksia sisältäväksi keskiluokkaisten "hei me halutaan tosi makee koti" -tyyppien paratiisiksi. Ja hintalaput ovat vitsejä parhaimmasta päästä. Jos joku (vaikka olisi varaakin) maksaa Stanzan myymästä metallitangosta ja rautalangasta koostuvasta lampusta pyydetyn 500 euroa, niin voi mennä tarkistuttamaan todellisuustajunsa. Vain idiootti maksaa pseudo-designesta premium-hinnan.
Toinen järkytys oli Lundian liike. Puuverstaan haju tyrmää jo etuovella. Sanokaa te ihmiset mitä tahansa Lundian hyllyistä, mutta minä sanon niitä mauttomiksi lankuiksi. Ja hinnasta ei tuossakaan liikkeessä tingitä. Laatu ja tyylitaju ovat katalogista tingitty kokonaan pois. Yhtäkään Lundian hyllyä, sohvaa tai tuolia en kotiini kelpuuttaisi. Ja ne valaisimet eivät ole hintojensa vertaisia.
Liikkeiden hinnoittelussa on myös mielenkiintoisia eroja. Yhdessä liikkeessä design-valaisin maksoi reilut 3000 euroa ja toisessa saman hökötyksen sai 1700 eurolla. Ja kyseessä ei ollut mitään muuta kuin pallon muotoon väännettyä muovia ja metallisälää. Vepsäläisestä löytyi kuta kuinkin sellaiset baarijakkarat joita olemme ajatelleet reilun 120 euron hintaan. Wandassa samoista jakkaroista saikin sitten jo pulittaa melkein 400 euroa.
Tässä alkaa hiljalleen ymmärtämään Ikean suosiota. Sisustusliikkeiden myyntiartikkeleiden hinnoissa on ilmaa jopa enemmän kuin naurettavissa Helsingin asuntojen hinnoissa. Ei tämä mikään Pariisi ole. Arvostan hyvää muotoilua ja tyylikkyyttä, mutta sama tyylitaju tulee myös ilmetä hinnoittelussa.
Ai niin! Tivoli Audion radiot on ihan makeita, mutta eivät Helsingin liikkeiden hinnoilla löydä tietänsä minun asuntooni. Jos sellaisen haluaa, niin Clas Ohlsonilta saa hyvän jäljitelmän parilla kympillä. Ajaa saman asian ja näyttää samalta.
Huvittavin liike on ehdottomasti kaikkien mauttomuuksien pesä Stanza. Suoraan sanottuna täyttä paskaa uskomattomilla hinnoilla. Liike yrittää olla jotenkin trendikäs ja designea kauppaava, mutta paljastuu täysiä latteuksia sisältäväksi keskiluokkaisten "hei me halutaan tosi makee koti" -tyyppien paratiisiksi. Ja hintalaput ovat vitsejä parhaimmasta päästä. Jos joku (vaikka olisi varaakin) maksaa Stanzan myymästä metallitangosta ja rautalangasta koostuvasta lampusta pyydetyn 500 euroa, niin voi mennä tarkistuttamaan todellisuustajunsa. Vain idiootti maksaa pseudo-designesta premium-hinnan.
Toinen järkytys oli Lundian liike. Puuverstaan haju tyrmää jo etuovella. Sanokaa te ihmiset mitä tahansa Lundian hyllyistä, mutta minä sanon niitä mauttomiksi lankuiksi. Ja hinnasta ei tuossakaan liikkeessä tingitä. Laatu ja tyylitaju ovat katalogista tingitty kokonaan pois. Yhtäkään Lundian hyllyä, sohvaa tai tuolia en kotiini kelpuuttaisi. Ja ne valaisimet eivät ole hintojensa vertaisia.
Liikkeiden hinnoittelussa on myös mielenkiintoisia eroja. Yhdessä liikkeessä design-valaisin maksoi reilut 3000 euroa ja toisessa saman hökötyksen sai 1700 eurolla. Ja kyseessä ei ollut mitään muuta kuin pallon muotoon väännettyä muovia ja metallisälää. Vepsäläisestä löytyi kuta kuinkin sellaiset baarijakkarat joita olemme ajatelleet reilun 120 euron hintaan. Wandassa samoista jakkaroista saikin sitten jo pulittaa melkein 400 euroa.
Tässä alkaa hiljalleen ymmärtämään Ikean suosiota. Sisustusliikkeiden myyntiartikkeleiden hinnoissa on ilmaa jopa enemmän kuin naurettavissa Helsingin asuntojen hinnoissa. Ei tämä mikään Pariisi ole. Arvostan hyvää muotoilua ja tyylikkyyttä, mutta sama tyylitaju tulee myös ilmetä hinnoittelussa.
Ai niin! Tivoli Audion radiot on ihan makeita, mutta eivät Helsingin liikkeiden hinnoilla löydä tietänsä minun asuntooni. Jos sellaisen haluaa, niin Clas Ohlsonilta saa hyvän jäljitelmän parilla kympillä. Ajaa saman asian ja näyttää samalta.
8 Comments:
Claes Ohlsson -radiot saattavat näyttää samankaltaiselta, mutta tuskin kuulostavat samalta.
Ainakin omassa Tivoli-ostoksessani ääni oli se, joka yllätti positiivisesti.
Samalla rahalla saa parempaakin äänentoistoa.
Todennäköisesti saa. Tosin koko-soundi-ulkonäköyhdistelmä on mainio.
Joo. Tuota en kiellä ollenkaan. Mutta varsinkin ne mallit joihin saa iPodin kiinni ovat sen verran muhevan hintaisia, että samalla hinnalla saa parempaa. Ja ainahan rumat vehkeet voi pimpata paremman näköisiksi ... ;-)
Heip. Sulla lukee vielä Kallio tuolla oikealla ylhäällä. Muutitko jo vai koht?
Ensi kuussa vasta. Ei tämä muuttaminen ihan heti tapahdu. Ja sitä ennen pitää vielä remontoida uusi kämppä sellaiseen kuntoon, että täyttää omat laatustandardit.
Mitä tuo "ei tämä ole mikään Pariisi" tarkoittaa? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää maksaa törkeitä hintoja rumista esineistä Pariisissa kuin Helsingissä? Yhtä rumia ja ylihinnoiteltuja tietyt design-tavarat ovat joka puolella. Eivät nämä jutut kaupunkia katso.
Sitä paitsi Pariisin hinnoilla en suostuisi asumaan missään. Törkeällä hinnalla saa jonkun paskan yksiön jostain narkkareiden kansoittamasta talosta jossa ei ole hissiä ja jonka porrasvalot toimivat kun haluavat. Ja se hinta maksetaan siitä ilosta että saa asua ooh aah Pariisissa ooh aah. Juu, ei kiitos.
Tivoli Audion radioiden äänenlaatu on todella hyvä. Niiden hinnat vaan ovat järjettömiä.
Kirjoitin tästä blogiinikin jo aiemmin: http://www.systemsarchitecture.org/mane/Blogs/blogApr2007.html#240407.dastram
Omani (Model Two ja Model CD) ostin Bostonista siellä asuessani 384 taalalla eli alle 300 eurolla. Suomessa maksavat tuplasti.
En ymmärrä kuka vetää välistä. Ja kuka on rikas ostaakseen noita Suomesta - tuollainenhan kannattaa melkeinpä hakea lentokoneella New Yorkista ihan itse.
Lähetä kommentti
<< Home